Lainasin Hannele Kasslin-Pottierin Reilu ja Rohkea Esimies –kirjan. Kirja on todella helppolukuista, osittain tarinan muotoon kirjoitettua, mutta sanoma sitäkin tärkeämpää. Erityisesti minuun kolahti pari ensimmäistä kappaletta, jossa puhuttiin työpaikkakiusaamisesta ja muutenkin työntekijän hankalasta käyttäytymisestä.
Useimmiten työntekijän hankala käytös on suhteellisen helposti ratkaistavissa, kun siihen puututaan. Mutta mitäpä tehdä tilanteessa, jos työntekijän käytös johtuu persoonallisuushäiriöstä, jossa hän on joustamaton ja periksiantamaton, eikä hyväksy muiden työntekijöiden käyttäytymistä? Mitä esimiehenä tekisit tässä tilanteessa?
Esimiehen tehtävänä ei niinkään ole toimia terapeuttina kyseiselle henkilölle ja tehdä diagnoosia hänen persoonallisuudesta. Esimiehen tehtävänä on johtaa. Hänen on tehtävä selväksi hankaluutta aiheuttavalle työntekijälle että kyseistä käytöstä ei hyväksytä ja hänen on noudatettava työyhteisön pelisääntöjä.
Työpaikkakiusaaminen puolestaan on ikävä, mutta sitäkin yleisempi tosiasia suomalaisessa työkulttuurissa. Työpaikkakiusaaminen johtuu joko kiusattavan hankalasta muita ärsyttävästä käytöksestä, kiusaajan omasta pahasta olosta, jonka hän purkaa kiusattuun tai sitten työyhteisöstä, jossa ilmenee ristiriitoja.
Esimiesten tehtävänä on tehdä selväksi, ettei kiusaamista hyväksytä sekä mahdollistaa se, että työntekijät uskaltavat ja tahtovat tulla kertomaan kiusaamisesta. Se tulee tehdä helpoksi.
Työyhteisöperäinen kiusaaminen puolestaan johtuu usein heikosta ja olemattomasta johtajuudesta. Johtajan pitää olla demokraattinen ja ihmisläheinen, mutta silti se ei poista sitä, että johtajan pitää olla myös jämäkkä ja omata tietynlaista auktoriteettia.
Reilulla ja jämäkällä johtajuudella pystytään ehkäisemään ikäviä asioita. Mikäli niitä ilmenee, on esimiehen tehtävänä tarttua niihin ja ratkaista ne parhaalla mahdollisella tavalla. Esimiehen tehtävä on näyttää esimerkkiä miten työyhteisössä asioihin suhtaudutaan ja miten asioissa menetellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti