Oman tien kulkija

Olen viimeaikoina pyrkinyt lukemaan kirjallisuutta, jonka avulla pystyn kehittämään itseäni ja toimintaani. Päällimmäisenä ajatuksena luetuista tulee tässä: Mikään ei ole tarpeeksi hyvää tai hienoa, että sitä kannattaisi lähteä kopioimaan. Ajatusta voi helposti soveltaa omaan elämään, liiketoimintaan, työelämään, vapaa-aikaan, tai oikeastaan mihin vain. On melko ristiriitaista pyrkiä kirjoja lukemalla oppimaan jotain, kun samaan aikaan kirjoittaja-gurut neuvovat tekemään omat valinnat ja keksimään kaiken omalla tavalla. Think outside the box! Niinhän ne viisaat neuvoo. Siis samalla pitäisi kuunnella mitä mieltä gurut on asioista ja sen jälkeen ajatella asia täysin omalla tavalla?

Gary Hamel toteaa kirjassaan Johtamisen tulevaisuus, että johtamistyyli on yksi vaikeimmin kopioitava asia yrityksen sisäisistä rakenteista. Vaikka Hamel mainitseekin kirjassaan muutamia tunnettuja yrityksiä, jotka ovat käyttäneet luovia ratkaisuja johtamistyylissä ja työntekijöitä motivoidakseen, kehottaa hän kuitenkin keksimään johtamisen uudelleen. Voisiko johtamisen keksiminen uudelleen olla siis tulevaisuuden erilaistumiskeino? No tuskin, kuinkahan moni jo luki saman asian, siitä samaisesta kirjasta ja kohtahan tämä on yleisempää kuin rutto aikoinaan. Noniin, eli back to square one: ÄLÄ KOPIOI. Keksi joku oma erilaistumiskeino. Äläkä ainakaan lue sitä kirjoista, koska silloin joku muu on jo sen keksinyt. Tee mieluummin vaikka asioita, joita et yleensä tee. Kävele eri reittiä kotiin, tee jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta… HETKINEN, mistähän olen nämäkin neuvot joskus lukenut…

Valitsemalla aina sen tien mitä valtavirta ei valitse, voi olla varma yrityksen erilaistumisesta. Tänään pidetyllä Oivallus-luennolla todettiin, että ainoastaan välillä epäonnistumalla voi onnistua. Valitsemalla rohkeasti omanlaisen tien altistuu itsensä nolaamiselle ja epäonnistumiselle, kuinka moni meistä uskaltaa ottaa sen riskin?

Lisää oman tien kulkemista tukevia ajatuksia herätti myös Sunzin Sodankäynnin taito sekä Mia Heiskasen ja Sari Lehikoisen kirja Muutosviestinnän voimapaperi.

Rahan voima

Raha on yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta. Sen tärkein tehtävä on toimia yleisesti hyväksyttynä maksuvälineenä eli sen voi vaihtaa hyödykkeisiin eli palveluihin ja tavaroihin

Näin kertoo arvostettu tiedonlähteemme Wikipedia.

Raha, tuo meitä melkein kaikkia motivoiva ja liikuttava tekijä. Joskus sitä on riittävästi, usein aivan liian vähän ja oikeastaan koskaan ei kuitenkaan tarpeeksi - sitä halutaan aina lisää.

Luin Rhonda Byrnen Voima-kirjan (Salaisuuden jatko-osa) ja aloin pohtia omaa rahankäyttöäni. Kirjassa sanotaan, että jos pelkää rahan menettämistä, niin raha katoaa. Jos taas suhtautuu rahaan positiivisella asenteella, se palkitsee ja huomaa, että kyllä sitä rahaa on sittenkin. Kirjassa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka vetovoiman laki toimii rahan suhteen. Kirjassa ei tietenkään sanota, että raha olisi hyvän elämän lähtökohta, mutta monen elämässä sillä voi olla suuri merkitys. Itse olen huomannut kirjan luettuani, että havahdun välillä, kun huomaan murehtivani raha-asioita ja tällöin yritän välittömästi kääntää ajatuksen rahan suhteen positiivisempaan suuntaan.

"Köyhyys on sitä, että tuntee itsensä köyhäksi."
- Ralph Waldo Emerson (1803-1882)

Itse olen alkanut hyödyntää tätä Voiman metodia rahan suhteen ja olen huomannut, että olen itseasiassa monin tavoin "rikkaampi" kuin koskaan aiemmin. Ei voi sanoa, että opiskelijabudjetilla pystyisi ostamaan mitä tahansa, mutta olen huomannut, että minulla on varaa mielekkääseen elämiseen, koska itse ajattelen niin.


Jos et unelmoi itse rikkaasta elämästä, et sitä myöskään voi saavuttaa. Jokaisen ei tietenkään tarvitse toivoa olevansa rikas, jos ei koe sitä itselleen tärkeäksi, mutta pointtina on se, että elämä on mitä itse siitä teet - myös rahan suhteen!

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, mutta etenkin niille, joita muun muassa raha-asiat mietityttävät ja valvottavat öisin!



Rikkain hiihtolomaterveisin, Milla :)



Ps. Kuva täältä.

Mitenkäs sitä sitte tietää kannattaako markkinointi?

Syksyn ja talven aikana olen törmännyt useampaan kertaan sellaiseen aiheeseen, joka ei minua ihan hirveästi kiinnostanut. Markkinoinnin tulosten mittaaminen... Plah. Kuulostaakin niin kuivalta.

Kaikki tämän blogin vakilukijat varmaan tietääkin, millaisessa projektissa syksyllä työskentelin. Projektin suurin haaste muodostui tapahtuman markkinoinnista, koska kävijöitä piti saada mahdollisimman paljon!!! Markkinointi tapahtui PIENELLÄ budjetilla, joten erilaisia väyliä koitettiin keksiä jatkuvasti. Yksi päivä projektia puuhaillessamme huomasin keskustelun aiheeksi sen, mitä väylää pitkin eräs tapahtumaan ilmoittautunut oli saanut tiedon tapahtumasta. Eli toisin sanoen mietimme, millainen markkinointi on kannattanut ja tuonut meille asiakkaita. Tämä on markkinoinnin tulosten mittareista yksinkertaisin. Kyseinen keskustelu oli ensimmäinen ja konkreettisin törmääminen tämän aiheen kanssa.







Olen lukenut kauppakorkean pääsykoekirjoja, joista käytetyin tällä hetkellä on StratMark I. Kyseisessä kirjassa tehdään kyllä selväksi, että on HYVIN tärkeää mitata markkinoinnin tuloksia, jotta pystyy kehittämään omaa toimintaa ja markkinointia. Kirjassa esitellään erilaisia mittareita, joiden avulla pystyy tarkastelemaan tuloksia. Tietystikään ei ole olemassa kaiken kattavaa mittaria, mutta jokaisen yrityksen tulisi miettiä oma mittaristonsa, jonka avulla saadaan mahdollisimman kattavaa tietoa. Tässäkin aiheessa suomalaiset tulevat viiveellä... Vasta pieni prosentuaalinen määrä suomalaisista yrityksistä myöntää mittaavansa markkinoinnin tuloksia. TE YRITTÄJÄHENKISET HOI! Mitatkaa sitten oman yrityksenne markkinoinnin tuloksia, jotta pystytte kehittämään liiketoimintaanne sekä olemaan ketterämpiä markkinoiden muutostilanteessa. Ja muutatte samalla hieman Suomen prosentteja.