LOVE MARKKINOINTIKIRJALLISUUS

Nyt elämäni viimeinen blogiteksti luokkamme blogiin. En voinut vastustaa. Olen jopa surullinen, että kukaan ei enää pakota lukemaan 15 kirjaa lukukaudella tai osallistumaan kirjakinkereihin. Viimeinen kirja, jonka luin vielä opparin jälkeen oli ihana teos nimenomaan markkinoinnista. Luulen, että kirjan varsinainen ulkonäkö ja taitto sai minut rakastumaan sisällön lisäksi. 

Markkinoinnin musta kirja. Ah, mikä graafisen silmänilo. Ja markkinoinnillisesti lämmitti sydäntäni. Teemu Takala kertoo, kuinka markkinoinnin tulisi siirtyä pois kampanjakeskeisyydestä ja alkaa hallita kokonaisuutta. Hän puhuu Engagement-markkinoinnista, joka osallistaa ihmiset mukaan brändin luomiseen ja pyrkii samaan tavoitteeseen innokkaana. Engagement saa ihmiset sitoutumaan sinun asiaasi, heidän omilla ehdoillaan ja heitä itseään varten. 

Kirja on selkeä ja innostaa varmasti jokaisen elämäänsä kyllästyneen markkinointipäällikön vetämään kravatin kaulastaan ja helminauhat nurkkaan, jotta työstä tulisi taas hauskaa ja innostavaa. 

I'll be missing school. 

-Sonja

Hahaa- munaa kunnolla!

Niin minä täällä munailen kunnolla, kirjoitan työni ohella blogiin, johon piti kirjoittaa viime keväänä. Inspiroidun tästä kirjasta. Munaa kunnolla - mokien kautta menestykseen. 
Olisinhan voinut tehdä blogipostauksen jo keväällä. Olisin voinut paineessa ja kiireessä sekä suruissani pakertaa kaiken. Olisin voinut valita toisin asioita. Nyt olen kuitenkin Kanadassa töissä ja muistelen viime kevättä sekä syksyllä lukemaani kirjaa. Munailen edelleen, mutta teen työtä menestyvässä yrityksessä. Sitä kunnon munausta en ole vielä kokenut, joka kirjan mukaan vie monia hurjaan menestykseen. 

Kaikki kirjat, media ja ihmiset painottavat menestystä, onnistumista, onnellisuutta - täydellisyyttä. Ah - joku ihana - siis Stephen Brown kirjoitti kirjan munaamisesta. Miten tämä voikaan luoda onnellisuutta minulle. Tämä kirja syvenee kulisseihin ja kertoo tarinoita mokista, jotka ovat vieneet pohjalla käyneen ihmisen huipulle. 

J.K. Rowlingille sanottiin, että lasten kirjoilla et menesty ja Oprah Winfreylle kerrottiin ettei hän sovi televisioon - excuse me what now??

Monet ovat myös olleet todella huonoja siinä, missä ovat myöhemmin menestyneet. Harjoitus tekee mestarin - ei turha sanonta. Hakkaa päätä seinään ja kasvata sinnikkyyttä - ei siinä muu auta. 

Onnea kaikille ihanille estenomeille, jotka saivat työnsä päätökseen! Minä tulen perästä - heti kun pääsen samalle mantereelle - toivottavasti en munailemaan vaan valmistumaan!

-Sonja

Paineessa ne timantitkin...

Jokainen on aivan varmasti joutunut elämässään työskentelemään niin kovassa paineessa ja stressissä, että on pelännyt selviämisensä puolesta. Töissä on kiire tai koulussa on miljoona tehtävää palautettava ja deadlinet lähestyvät valon nopeudella. Harrastukset saattavat intensiivisyydellään viedä vähäisetkin vapaa-ajat, kun treenataan esimerkiksi jääkiekon puulaakiturnaukseen. Paine pakottaa töihin.

Itselläni alkaa olla tällainen tilanne. Työlistalle on kertynyt koulunkäynti, opinnäytetyön tekeminen edelliseen opinahjoon ja vielä asunnon etsintä sekä muuttaminen (vielä puhumattakaan harrastuksista tai sosiaalisesta elämästä). Välillä koen, että tekemistä on liikaa ja haluan keskeyttää kaiken ja lähteä Madeiralle. Se olisi helppo ratkaisu. Ja houkutteleva. Stressaantuneena muistan kuitenkin, että tässä tilanteessa on oltu ennenkin…

Kauneudenhoitoalan ko:n aikana tuli opittua paljon muutakin kuin ammatillinen osaaminen. Opintojen kolmas eli viimeinen kokonainen vuosi opetti hektisyydellään kyvyn selviytyä kovistakin työn ja koulun vaatimuksista. Kolmas vuosi sisälsi paljon erilaisia opintoja ja tehtäviä, joita suoritettiin kuitenkin ryhmissä. Tämän takia yksittäisen ihmisen laiskottelu olisi kostautunut kaikille. Itse en halunnut hidastaa muiden toimintaa, mikä pakotti minut toimimaan jatkuvasti täydellä teholla ja tekemään monia asioita samanaikaisesti. Erittäin opettavaista. Työt valmistuivat tehokkaasti ja opin paljon uutta. Ennen kaikkea huomasin, että paineessa ihminen työskentelee tehokkaammin. Stressiä pystyy hallitsemaan!

Tietenkään en halua sanoa, että jokaisen kannattaa haalia itselleen mahdollisimman paljon hoidettavia asioita, mutta asioiden samanaikaisuutta ei kannata pelätä. Niin kuin sanonta komentaa; härkää sarvista! Asioilla on tapana ”ryppääntyä” ajallisesti samaan syssyyn, mutta se on vain väliaikainen paineistus. Hetken kovalla työllä selviää rauhallisempiin aikoihin. Kunnes seuraava rypäs saapuu.

Haluan toivottaa onnea, voimia, tahtoa, sisua, kestävyyttä ja rohkeutta kanssasiskoilleni, jotka tällä hetkellä ovat kanssani samassa veneessä. 

Brändi on oikeesti iha jees!

Uskallan myöntää, että ensimmäisenä opiskeluvuotenani sanasta Brändi kehkeytyi jonkin sortin kirosana. Ja uskon, etten ole ainut, joka kokee/koki samoin. Tuona aikana kyseistä teemaa kerjettiin pohtimaan alta ja yltä ja jokapuolelta, aina kyllästymiseen asti. Silloin heiteltiin brändivitsejä, aivan kuin olisimme teemasta kaikkitietäviä. Nyt palaan aiheeseen, lakki kourassa.

Opinnäytetyötäni tehdessä olen saanut palata brändikirjojen ääreen. Tällä kertaa tajuan, miten laajasta, kirjavasta ja mahdollisuuksien täyteisestä asiasta on kyse. Ei se vaatinutkaan kuin 2-3 vuoden kypsymisen. Itselläni on nyt haasteena rakentaa brändiä eräälle tuotesarjalle. Minun roolini kyseisen brändin luomisessa on vain kärpäsen kakka tuulilasissa, koska (kuten Rope kirjoittaa Voita markkinoinnilla -kirjassaan) todellinen brändi ei synny lyhyessä ajassa. Ei puhuta edes muutamasta vuodesta. Asiakkaat antavat hyödykkeille erilaisia lisäarvoja vasta vuosikymmenten järjestelmällisen brändinrakentamisen tuloksena. Otetaan esimerkiksi niinkin pieni brändi kuin Fazer. Fazer aloitti vuonna 1891. Siis se tekee 121 vuotta. 121 VUOTTA! Kärsivällisyyttä toverit!

Mutta jostain se on aloitettava. Löysin hyvän kirjan brändin rakentamisesta ja luinkin sen kannesta kanteen. Mikäli asia kiinnostaa muuten vain, edessä on hyödykkeen/palvelun brändääminen, uuden tuotesarjan lanseeraaminen tai vain jo olemassa olevan tuotesarjan tunnettuuden lisääminen, suosittelen lukemaan Hannu Laakson Brändit kilpailuetuna. Teos on kattava! Sain itse paljon uutta tietoa ja mikä tärkeintä, uutta asennetta brändiasioihin. Kirjan luettuani tajusin, miten moni asia vaikuttaa brändin rakentumiseen ja sen herkkään tuhoutumiseen.

Sarita on täällä aikaisemmin kirjoittanutkin tuotesijoittelusta ja siitä, miten paljon altistumme mainonnalle jatkuvasti. Keskittykääpä joskus siihen, miten paljon ajattelette brändien kautta. Hyvänä esimerkkinä tässäKIN toimii maailman tunnetuin tavaramerkki Coca-Cola. Kyseinen brändi on saanut luotua itselleen niin vahvan ja voittoisan aseman, että se ulottuu jo itse tuotteen ulkopuolelle. Jokainen opiskelija on varmasti joskus luvannut olla illan bileissä selvinpäin käyttäen ilmaisua "Oon tänään Cokis-linjalla." Coca-Cola on siis saanut selväpäisyyden lisäarvon. Coca-Cola on humalan vastakohta! Siinä vasta vahvaa brändiä...

Kuittia kiitos!

Koko kevään on kohistu kauneudenhoitoalan harmaasta taloudesta. Ongelma ei niinkään ole pimeässä palkanmaksussa, vaan kuitittomassa kaupassa. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Turun Sanomat 25.2.2012, jonka jälkeen asia on herättänyt keskustelua monessa eri median kanavassa. Turun Sanomissa kerrotaan, että Työ- ja elinkeinoministeriö on perustanut työryhmän tutkimaan asiaa ja luonnollisesti keksimään keinot kassan sekä kirjanpidon ohimyynnin pois kitkemiseksi. Itse olen sitä mieltä, että jokaisesta ostotapahtumasta tulee saada kuitti. Ilman sitä ei ole mahdollista esimerkiksi vaihtaa ja palauttaa viallista tai muutoin väärää tuotetta myyjälle. Takuu loppuu, kun takavalot poistuvat silmänkantavasta. Ei hyvä... Kuitti antaa mielestäni takuun laadusta ja siitä, että myyjällä on munaa ottaa vastuu myymästään tuotteesta tai palvelusta. 


Yrittäjällä ei tällä hetkellä ole velvollisuutta antaa kuittia asiakkaalleen. Turun Sanomissa kerrotaan, että Suomen hiusyrittäjät sekä Suomen kosmetologien yhdistys suhtautuvat kuitinantopakkoon myönteisesti. Hiusyrittäjät kertovat järjestönä olleensa alun alkaen kuittipakon kannalla. Parturi-kampaamoala työllistää noin 12 500 yrittäjää ja alan liikevaihto on noin 513 miljoonaa euroa. Harmaan talouden osuus tästä veikataan olevan noin 20 prosenttia liikevaihdosta. Mielestäni 20 prosenttia noin suuresta liikevaihdosta on aika suuri summa!! Turun Sanomissa käytetään esimerkkinä turkulaista Clipp-huone Oy parturi-kampaamoa, jossa kuitin antaminen asiakkaalle on itsestäänselvyys. Näin pitäisi ollan jokaisessa alan yrityksessä, joten mallia voi ottaa tästä monin tavoin edistyksellisestä yrityksestä. 


Itselleni tuli mieleen opinnot ammattikoulussa. Niihin kuului yritystoimintaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen erittäin pintapuolisesti. Monista parturi-kampaajista tulee yrittäjiä, joten opintokokonaisuutena liiketoiminta voisi olla laajempikin. Tietenkin jokainen maalaisjärjellä ajatteleva tietää, että kuitit myynti- ja ostotapahtumasta ovat pakollisia, mutta ehkä asiasta olisi voinut olla enemmän keskustelua jo silloin. Konkreettisia esimerkkejä mitä tapahtuu, jos jää lain kouralle kiinni keplottelusta. Uhkakuvat tehoavat aina :D 


Hyvää kesää kaikille ja muistakaa kuitit :) 

Yhdessä olemme vahvempia

Luin erään naistenlehden mielipidepalstalta kirjoituksen, jossa kirjoittaja oli hyvin tuohtunut Y-sukupolven tulosta työelämään. Kirjoittaja parjaa Y-sukupolven käyttäytyvän itsekkäästi ja muiden mielipiteet huomiotta jättäen. On aika suuri haaste nuorelle esimiehelle tulla työyhteisöön, jos yhdelläkin työntekijällä on tällaiset ennakkoluulot kaikkia Y-sukupolven edustajia kohtaan. Jäinkin miettimään, miksi sukupolvien ”sekoittumisesta” työyhteisöissä puhutaan usein haasteena ja niin harvoin rikkautena?  Eikö erilaisuuden pitäisi olla rikkaus? 

Löysin artikkelin Houston Chronicle lehden nettisivuilta, small business-osiosta, jossa käsitellään sukupolvierojen hyötyjä työelämässä. Artikkelissa nostettiin esiin monta hyvää pointtia, miksi ikäryhmien sekoittuminen on hyvä asia. Eri ikäryhmät voivat oppia paljon toisiltaan; esim. vanhempien työntekijöiden kokemus ja nuorten uusin alan osaaminen. Eri ikäryhmillä, kuten jokaisella yksilönä, on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toisen vahvuus on toisen heikkous, joten yhteistyöllä koko työyhteisö on vahvempi. Erilaisuudella voidaan myös innostaa työntekijöitä, toisilta oppiminen voi parhaimmillaan olla hyvin hedelmällistä ja lisätä puhtia omaan työhön. 

Toivon, että työpaikoilla osataan suhtautua sukupolvieroihin avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti. Sitä paitsi, hyvä yhteishenki työpaikalla on kova kilpailuetu työelämässä! Tässä vielä linkki artikkeliin: http://smallbusiness.chron.com/benefits-generational-differences-workplace-15430.html

150

Sataviisikymmentä.

Se on määrä ihmisiä, joiden kanssa pystyisit istumaan kahville tai drinksulle sattumalta törmätessäsi heihin kaupungilla ilman, että se tuntuisi omituiselta.

Tässä vaiheessa käyt tarkastamassa omien Facebook-kavereidesi määrän. Itselläni niitä oli 333. Social butterfly-poikaystävälläni mahtavat 736. Jos alat todella laskemaan ja karsimaan Facebook-kavereistasi niitä, joiden kanssa voisit sattumalta istua drinksulle, määrä olisi todennäköisesti noin 150 henkeä.

150 pitää paikkaansa melkein aina. Toki jos olet yltiösosiaalinen ja ystävystyt ihmisiin helposti, voi tuntua aivan luontevalta istua kahvittelemaan useamman kuin 150 henkilön kanssa, mutta useissa tapauksissa kahvittelun toinen osapuoli saattaisi tuntea olonsa epämukavaksi.

Lukua 150 on tutkittu paljon. Jo muinaisissa kylissä asukkaita oli keskimäärin 148,4. Myös useat sotilaalliset suunnittelijat ovat päätyneet siihen, että yli 200 hengen taisteluryhmä ei toimi hyvin yhdessä, sillä he eivät pysty kunnolla tutustumaan toisiinsa.

"Kun joukot kasvavat 150 henkilöä suuremmiksi, ihmisistä tulee vieraita toisilleen"

- Uskonnollinen ryhmä hutteriitit

Uskonnollinen ryhmä hutteriitit on noudattanut jo vuosisatojen ajan tätä maagista 150 ihmisen sääntöä. Heidän mukaansa ryhmän ylittäessa 150 ihmisen rajan, tapahtuu jotain mystistä, joka vaikuttaa negatiivisesti ryhmän toimintaan. Tämän vuoksi 150 ihmisen kohdalla he jakavat yhteisönsä kahdeksi pienemmäksi ja aloittavat ryhmien toiminnan alusta. Tätä samaa ajatusta moni voisi mielestäni hyödyntää esimerkiksi yrityksen toiminnassa.

Kuvassa Herra Gladwell


Näiden esimerkkien lisäksi 150 -säännöstä on olemassa monia muita käytännön esimerkkejä, joihin voit tutustua esimerkiksi lukemalla Malcolm Gladwellin romaanin Leimahduspiste.

150 -sääntö osoittaa, että ryhmän koko on yksi erittäin merkittävä ja huomioitava asiayhteystekijä, jolla voi olla vaikutusta moneen asiaan, kuten työyhteisön toimintaan tai yrityksen pyörimiseen.


Loppuun haluan todeta vain, että pidä huolta omista 150 ihmisestäsi, sillä hyvillä kontaktisuhteilla tulet pääsemään elämässä vielä pitkälle. Trust me.



Kesäterkuin, Milla :)


Ps. Kuva Googlen kuvahausta.