Yhdessä olemme vahvempia

Luin erään naistenlehden mielipidepalstalta kirjoituksen, jossa kirjoittaja oli hyvin tuohtunut Y-sukupolven tulosta työelämään. Kirjoittaja parjaa Y-sukupolven käyttäytyvän itsekkäästi ja muiden mielipiteet huomiotta jättäen. On aika suuri haaste nuorelle esimiehelle tulla työyhteisöön, jos yhdelläkin työntekijällä on tällaiset ennakkoluulot kaikkia Y-sukupolven edustajia kohtaan. Jäinkin miettimään, miksi sukupolvien ”sekoittumisesta” työyhteisöissä puhutaan usein haasteena ja niin harvoin rikkautena?  Eikö erilaisuuden pitäisi olla rikkaus? 

Löysin artikkelin Houston Chronicle lehden nettisivuilta, small business-osiosta, jossa käsitellään sukupolvierojen hyötyjä työelämässä. Artikkelissa nostettiin esiin monta hyvää pointtia, miksi ikäryhmien sekoittuminen on hyvä asia. Eri ikäryhmät voivat oppia paljon toisiltaan; esim. vanhempien työntekijöiden kokemus ja nuorten uusin alan osaaminen. Eri ikäryhmillä, kuten jokaisella yksilönä, on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Toisen vahvuus on toisen heikkous, joten yhteistyöllä koko työyhteisö on vahvempi. Erilaisuudella voidaan myös innostaa työntekijöitä, toisilta oppiminen voi parhaimmillaan olla hyvin hedelmällistä ja lisätä puhtia omaan työhön. 

Toivon, että työpaikoilla osataan suhtautua sukupolvieroihin avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti. Sitä paitsi, hyvä yhteishenki työpaikalla on kova kilpailuetu työelämässä! Tässä vielä linkki artikkeliin: http://smallbusiness.chron.com/benefits-generational-differences-workplace-15430.html

150

Sataviisikymmentä.

Se on määrä ihmisiä, joiden kanssa pystyisit istumaan kahville tai drinksulle sattumalta törmätessäsi heihin kaupungilla ilman, että se tuntuisi omituiselta.

Tässä vaiheessa käyt tarkastamassa omien Facebook-kavereidesi määrän. Itselläni niitä oli 333. Social butterfly-poikaystävälläni mahtavat 736. Jos alat todella laskemaan ja karsimaan Facebook-kavereistasi niitä, joiden kanssa voisit sattumalta istua drinksulle, määrä olisi todennäköisesti noin 150 henkeä.

150 pitää paikkaansa melkein aina. Toki jos olet yltiösosiaalinen ja ystävystyt ihmisiin helposti, voi tuntua aivan luontevalta istua kahvittelemaan useamman kuin 150 henkilön kanssa, mutta useissa tapauksissa kahvittelun toinen osapuoli saattaisi tuntea olonsa epämukavaksi.

Lukua 150 on tutkittu paljon. Jo muinaisissa kylissä asukkaita oli keskimäärin 148,4. Myös useat sotilaalliset suunnittelijat ovat päätyneet siihen, että yli 200 hengen taisteluryhmä ei toimi hyvin yhdessä, sillä he eivät pysty kunnolla tutustumaan toisiinsa.

"Kun joukot kasvavat 150 henkilöä suuremmiksi, ihmisistä tulee vieraita toisilleen"

- Uskonnollinen ryhmä hutteriitit

Uskonnollinen ryhmä hutteriitit on noudattanut jo vuosisatojen ajan tätä maagista 150 ihmisen sääntöä. Heidän mukaansa ryhmän ylittäessa 150 ihmisen rajan, tapahtuu jotain mystistä, joka vaikuttaa negatiivisesti ryhmän toimintaan. Tämän vuoksi 150 ihmisen kohdalla he jakavat yhteisönsä kahdeksi pienemmäksi ja aloittavat ryhmien toiminnan alusta. Tätä samaa ajatusta moni voisi mielestäni hyödyntää esimerkiksi yrityksen toiminnassa.

Kuvassa Herra Gladwell


Näiden esimerkkien lisäksi 150 -säännöstä on olemassa monia muita käytännön esimerkkejä, joihin voit tutustua esimerkiksi lukemalla Malcolm Gladwellin romaanin Leimahduspiste.

150 -sääntö osoittaa, että ryhmän koko on yksi erittäin merkittävä ja huomioitava asiayhteystekijä, jolla voi olla vaikutusta moneen asiaan, kuten työyhteisön toimintaan tai yrityksen pyörimiseen.


Loppuun haluan todeta vain, että pidä huolta omista 150 ihmisestäsi, sillä hyvillä kontaktisuhteilla tulet pääsemään elämässä vielä pitkälle. Trust me.



Kesäterkuin, Milla :)


Ps. Kuva Googlen kuvahausta.

Inbound marketing - 5 tapaa menestyä paremmin internetmarkkinoinnissa!

Myönnän heti alkuun, otsikko on tuulesta temmattu. Sille on kuitenkin syynsä esimerkkinä, jonka selitän pian.

Brian Halliganin ja Dharmesh Shahin Inbound Marketing on kirja paikallaan tähän hetkeen.

Koska kirja on kauppakorkean uusin kurssikirja ja sen laina-aika on umpeutumassa, en ole ehtinyt päästä lukemaan kirjaa kannesta kanteen. Se kuitenkin tekisi mieli tehdä.

Inbound Marketing on suomennettuna jotain kiinnostavan/vetovoimaisen markkinoinnin suuntaan. Se tarkoittaa vastakohtaa perinteiselle ja yksisuuntaiselle markkinoinnille, tyrkyttämiselle. Inbound marketing selvittää, kuinka saada kävijämäärää internetissä luonnollisesti ja mieluiten maksutta. Kirja neuvoo käytännönläheisesti selkein esimerkein, kuinka lisätä kävijävirtaa pienillä teoilla ja mihin kiinnittää huomiota omassa toiminnassa.

No entäs tuo otsikko. Se on yksittäinen napattu vinkki kirjasta. Tutkimusten mukaan ajankohtaiset kirjoitukset verkossa, joissa esiintyy selkeä luku (vinkkejä tms) tai tunnettu yritys/henkilö leviävät nopeasti verkossa ja saavat lukijat kurkkaamaan sisällön. On myös tärkeää nimetä otsikko sisällön mukaan, sillä niinkuin tiedätte, Google arvostaa sivuja (eli nostaa niitä hakutuloksissa korkeammalle sijoitukselle) , joissa otsikko toistuu  tekstissä, etenkin siinä ensimmäisessä kappaleessa. (Ei siis ole kovin järkevää otsikoida esim. kesän hiustrendistä kertovaa blogitekstiä laulunsanoilla, jos haluaa bloginsa löytyvän - tätä siis tapahtuu ja paljon!)

Kirjaa joutuu suositella oikeastaan kaikille, huolimatta siitä, onko jo tutustunut Google Adwords-mainontaan tai blogimaailmaan. Olen varma että siitä löytyy jokaiselle jotain. Onhan sentään markkinointiguru Seth Godinkin sitä kehaissut!

Small talk, mitä sanoa kun ei ole mitään sanottavaa?

Small talk, en ole koskaan ollut hyvä siinä. Kämmenet hikoavat kun ajattelenkin kiusallisen hiljaisia tilanteita, joissa pitäisi sanoa jotain, mutta kun ei ole mitään sanottavaa.  Kiusallisen hiljaiset hetket ovat vain lisänneet kielteistä asennettani small talkia kohtaan; miksi aina pitäisi olla sanomassa jotakin, eikö voitaisi välillä olla vaan hiljaa? Kun small talk ei ole itseltä sujunut, on se tuntunut ylipäätänsäkin turhanpäiväiseltä. 

Luettuani talouslehti Forbesin sivuilta artikkelin small talkista, en kuitenkaan enää pysty kieltämään small talkin hyödyllisyyttä. Yksi tärkeimpiä syitä small talkin hyödyllisyydelle on uusien kontaktien luominen, koskaan et voi tietää kenet vakuutat small talkillasi! Forbesin artikkelissa muiden, hieman erikoisempien syiden lisäksi on todettu, että sinulla ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin harrastaa small talkia. Olet joko hankkimassa yrityksellesi uusia asiakkaita, itse etsimässä työtä tai viettämässä aikaa työkavereidesi kanssa, milloinkaan et voi välttyä tarvitsemasta sitä. Liike-elämässä small talkilla on iso merkitys siinä, miten jäät muiden mieliin.  

Small talkissa pätee niin monessa muussakin asiassa paikkansa pitävä väite; harjoittelu tekee mestarin! Puheenaiheita, voi miettiä jo etukäteen ja rohkeutta kerätä vaikkapa testaamalla niitä ensin kavereille.

Linkki artikkeliin: http://www.forbes.com/sites/brettnelson/2012/03/30/six-reasons-small-talk-is-very-important-and-how-to-get-better-at-it/

Tieto lisää tuskaa?

Nykypäivänä ihmiset elävät keskellä informaatiotulvaa. Internet on tehnyt tiedonhankkimisesta nopeaa ja vaivatonta. Internetistä löytyy niin uutisia, tutkimuksia kuin mielipidekirjoituksiakin. Jokaisella on oma sanansa sanottavana, joka kommentointien kautta usein myös ilmaistaan. 

Tiedon helppo saatavuus on vaikuttanut myös kosmetiikan kuluttajiin; kosmetiikan ainesosista haetaan tietoa ja keskustellaan Internetissä, verkkokaupoista tilataan kosmetiikkaa ja tuotteita arvostellaan blogeissa ja keskustelupalstoilla. Kosmetiikan valmistajille on avautunut uudenlainen väylä tavoittaa kuluttajat.

Tiedon helpon saatavuuden ja paljouden takia kuluttajilla on kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä kosmetiikasta. Etenkin kosmetiikan ainesosien turvallisuus ja tehokkuus ovat nousseet polttavaksi aiheeksi kauneuden alalla, johon alan ammattilaisetkin esittävät usein toisistaan eriäviä mielipiteitä. Kuluttaja tavoittaa toiset kuluttajat helposti esim. keskustelupalstojen kautta. Joku esittää huolensa jostakin tuotteesta tai ainesosasta ja pian keskustelu kiihtyy ja sanoista siirrytään tekoihin; tuotteita tai ainesosia aletaan boikotoida riippumatta siitä oliko huoli aiheellinen tai aiheeton. 

Kaikki tämä on johtanut siihen, että kosmetiikan valmistajien on syytä jatkuvasti tarkkailla internetissä ja sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua ja myös reagoida siihen. GCI-lehden verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka juuri kuluttajien vaatimuksesta kosmetiikan valmistajat etsivät vaihtoehtoisia säilöntäaineita esim. kosmetiikassa laajasti käytettyjen parabeenien tilalle. Parabeenien haittoja terveydelle ei ole tieteellisesti todistettu, mutta koska kuluttajat ovat alkaneet epäillä niiden turvallisuutta, on valmistajien ollut pakko reagoida asiaan. Uskonkin, että tulevaisuudessa tuotteita tullaan yhä enemmissä määrin kehittelemään käsi kädessä kuluttajien kanssa ja kuluttajat tulevat sosiaalisen median kautta jopa tietämättään vaikuttamaan tuotekehittelyyn.   

Linkki CGI-lehden artikkeliin: http://www.gcimagazine.com/business/rd/ingredients/150079635.html?page=1

Tuotesijoittelun salat julki

Katsoin pari päivää sitten elokuvan, jonka aluksi vuokrasin vain huvin vuoksi, mutta koska se on iso osa tämän päivän markkinointia, aloin pohtia asiaa enemmän. Elokuva oli The Greatest Movie Ever Sold. Se on Morgan Spurlockin uusi teos, joka käsittelee tuotesijoittelun voimaa. Dokumenttielokuva kertoi siitä, miten Morgan itse vieraili mielenkiintoisten sponsorien luona ja pyysi rahoitusta tähän elokuvaansa. Hän solmi hyviä diilejä ja bisneskumppani sai mainostilaa hänen elokuvassaan. Elokuva pyrki valottamaan katsojia siitä, miten paljon (ja miten taitavasti) mainonnan ammattilaiset sisällyttävät mainoksia elokuviin ilman, että katsoja

välttämättä edes tiedostaa sitä. Brändit ovat vahvoja! Näkyvyys on tänä päivänä uskottavuutta. Jos et näy, ei sinua voida ottaa vakavasti! Kuitenkin brändin on mietittävä omia tarkoitusperiään, kaikki brändit eivät suostuneet mukaan elokuvaan pelätessään huonoa mainetta, jonka Spurlockin nimi saattaisi tuoda mukanaan. Kuten Donald Trump totesi elokuvassa: ”Commercials are commercials but you should take the money and run!” Missä kohtaa näkyvyys voidaan tulkita ei-kannattavaksi? Vai voiko se edes olla sitä? Esillä olo, saatavilla olo ja toisto ovat olennaisia, jotta sinut muistettaisi. Eikö ensiarvoisen tärkeää ole, että sinun brändisi tulee ensimmäisenä asiakkaan mieleen hankintoja tehtäessä? sarita

Lumenella menee lujaa

Lumene on kehittänyt yhteistyössä VTT:n kanssa uuden, suomalaisen lakan tehoon perustuvan kantasoluteknologian. Tämä teknologia tulee yksinoikeudella Lumenen käyttöön. Kyseistä lakkauutetta on Lumenen Excellent Future -ihonhoitotuotteissa, jotka on suunnattu yli 30-vuotiaille naisille. Tuotteet lanseerataan keväällä 2012 Suomessa ja Ruotsissa, myöhemmin Venäjällä ja syksyllä USA:ssa. Näin uutisioidaan Markkinointi&Mainonta -verkkolehden sivuilla.

Vaikka yleensä en lämpene tällaisille uutuushypetyksille, niin tämä kyllä nyt herätti mielenkiintoni. Haluan ehdottomasti nähdä tuotteen INCI:n ja sivellä sitä ainakin kerran kohta kolmikymppiselle hipiälleni. Luonnollisesti odotan ihmeitä.

Markkinointi&mainonta -verkkolehden sivuilla kerrotaan myös tuotteen ainesosista. Teho perustuu sen sisältämiin antioksidantteihin, flavonoideihin. Uute sisältää näitä superaineita noin kymmenen kertaa enemmän kuin tuore, vastapoimittu lakka. Se suojaa ihoa ulkoisilta vanhenemista aiheuttavilta tekijöiltä sekä edistää kollageenin muodostumista ihossa.

Itseäni aina hieman mietityttää, kun puhutaan kantasoluista, nanopartikkeleita ja sen sellaisista. Toisaalta haluan ihoni nuortuvan rasvan voimalla, toisaalta taas en halua minkään ainesosan imeytyvän verenkiertooni. Tämä aiheuttaa ristiriitaisen tunteen. Kemikaali on aina kemikaali.

Lumene on kuitenkin mielestäni loistava esimerkki suomalaisesta menestysbrändistä, joka ratsastaa tyylikkäästi pohjoismaisuudella ja pohjoisen luonnon antimilla. On osattu nostaa esiin oman maan marjat ja tunturipurojen raikkaat veet. Toivonkin yritykselle vielä suurempaa menestystä kansainvälisesti ja odotan innolla uusien purnukoiden ilmestymistä kauppojen hyllyille. Ja ehkäpä omallenikin.

Salla-Mari